Arki ja sen mutkaisuus...

Maanantaina ajattelin, että laitan herätyksen 6.30, vaikka iltavuoroon olen menossa, sillä haluan tehdä tuoreita sämpylöitä aamupalaksi. Kello soi ja minä jatkoin uniani. Eipä ollut sämpylöitä aamupalaksi. Syötiin perus puuroa, mutta sekin oli hyvää. Vein lapset klo 9. hoitoon ja aloin valmistautua iltavuoroon. Pääsin kotiin ja aloin tekemään porkkanasämpylöitä. Minulla ei yleensä onnistu sämpylät - mutta tällä kerralla ylitin itseni. Ne onnistuivat jopa täydellisesti. Maku oli kohdallaan, ja eihän tuoreessa leivässä ole koskaan mitään vikaa ja muuta ei päälle tarvitse laittaa kuin nokare voita.

Töihin päästyäni ja tunnin siinä touhutessani puhelin soi. Hoidosta soitetaan, että pienimmällä nousussa kuume. Mies hakee hänet pois hoidosta ja minä jatkan töitäni. Illalla kotiin tullessani herkuttelin dippikasviksilla. Joskus jotain "terveellistä".

Tiistai aamuna isomman lapsen hoitoon viemisen jälkeen menin mieheni mukaan tk:hon, kun meni hakemaan sairaslomatodistusta pienemmän vuoksi ja lähdin iltavuoroon. Tänään tein kolme tuntia töitä, kunnes mieheni soittaa kotoa, ettei pienellä kyllä nyt kaikki ole kunnossa. Hengitys oli todella pinnallista ja huulet olivat hieman sinertäneet. Hän lähti käymään päivystyksessä ja kolmen tunnin päästä minulle tuli töihin hetkeksi hoitoon pikkuinen diagnoosilla keuhkokuume. Isäntä sai rauhassa hakea apteekista lääkkeettä ja minä annoin pienimmälle ruokaa ja rakkautta sillä aikaa.
Olin todella huolissani, kun en itse ollut tilanteessa mukana. Minä kun yleensä aina hoidan kaiken ja haluan olla mukana - vastuunjakaminen on haasteellista omalla kohdallani. Illalla kotiin päästessäni sain itselleni mielenrauhan kun, sain olla pienen vierellä.

Keskiviikkona meni aamuvuoron merkeissä ja kotona lasten kanssa, mies vietti iltansa tallissa. Pientä tasapainoa kun kipeän lapsen kanssa ollut kolme päivää.

Tämä torstai on ollut aika seesteinen vielä tähän asti, omat isovanhempani kävivät meitä moikkaamassa. Päivällä pääsen käymään uudessa työpaikassani, jossa aloitan tammikuussa työni. Jännittävää! Illalla olisi vanhempainilta. Äitini tulee lapsia siksi aikaa katsomaan, jotta me molemmat pääsemme osallistumaan.

Mukavaa päivänjatkoa!

Kaikki hyvä loppuu aikanaan!

Oli aivan mielettömän ihana viikonloppu. Vietin aikaa ystäväni ja hänen lapsensa kanssa sekä omieni. Tuli tehtyä vaikka ja mitä mukavaa.

Ystäväni saapui perjantai ehtoolla meille "maalle" ja lapset olivat riemuissaan toistensa näkemisestä. Ystäväni on myös nuorimmaisen lapseni sylikummi, joten jälleen näkemisen riemu 1-vuotiaalla oli suuri. Isommat lapset jäivät ulos leikkimään ja puistoilemaan, joka sijaistee kodimme lähellä, turvallisen matkan päässä talostamme, jotta heidät uskaltaa sinne laskea (lue napanuora ei vielä ole itseltä katkennut). Me sitten ystäväni kanssa touhuttiin omiamme sisällä pienimmän kanssa ja vaihdoimme kuulumisia, emme olleet myöskään hetkeen nähneet. Maku lehdestä löysin feta-kurpitsansiemenleipä-ohjeen, jota ajattelin kokeilla tarjottavaksi ystävälleni. Ohje oli tosi helppo ja sen tekemiseen ei todella kulunut aikaa kuin 15min. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan ja erilaisia variaatioita on helppo tästä ohjeesta muunnella.

Feta-kurpitsansiemenleipä

5 dl vehnäjauhoja

1 rkl sokeria

½ tl suolaa

1 tl leivinjauhetta

2½ dl maitoa

1 muna

½ dl voita sulatettuna

½ dl aurinkokuivattuja tomaatteja paloteltuina

50g fetaa murusteltuna

PINNALLE

½ dl kurpitsansiemeniä

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää maito, muna, voi, aurinkokuivatut tomaatit ja fetamurut.

Sekoita nopeasti taikinaksi. Leivo taikinasta leipä tai jaa taikina kahteen osaan ja tee kaksi pienepää leipää.

Nosta leipä leivinpaperin päälle pellille ja ripottele pinnalle kurpitsansiemeniä.

Paista 225 asteisessa uunissa alatasolla n.40min

Lapset saatiin sisälle illan hämärtyessä ja heille järjestettiin iltapalan jälkeen elokuva ilta kera popcornien ja karkkien. Katsoimme yhdessä elokuvan Joulupukki ja noitarumpu lasten toiveesta, jonka jälkeen vetäydyimme yöpuulle.

Lauantai aamu alkoi hieman sumuisena ja utuisena. Lapset heräsivät hyväntuulisina ja aloittivat heti leikeillä. Ystäväni kanssa pohdimme tekemistä ja päätimme mennä käymään hänen isovanhempiensa luona, jotka asuvat meidän lähellä (täällä maalla 10-15km säteellä asuvat ovat lähellä). Lapsille ei kerrottu, mihin matkustetaan, jotta saatiin jännitystä päivään. Iloisena huomasivat matkalla tutun reitin ja riemuitsivat takapenkillä, että pääsevät "mammaa ja vaaria" moikkaamaan. Isoisovanhemmissa on se ihana puoli, että tunne on todella molemminpuolista ja se, että nuoret tulevat omien lastensa kanssa viettämään aikaa heidän kanssaan, joilla ei muuta olekaan kuin aikaa. Siellä meni ulkoillessa ja kaffetellessa pari tuntia nopeasti, kunnes oli aika lähteä kotiin laittamaan pienintä nukkumaan päiväunille. Mukaan mammalta ja vaarilta tarttui salaattia, sipulia, tomaattia, avomaankurkkua ja persilijaa, jota mamma itse kasvattanut. "Ihanan omavaraista porukkaa." Itse en tänä kesänä saanut juuri mitään, mitä olin viime talvena ajatellut kasvattavani, mutta onneksi näitä ihmisiä on lähipiirissä, jolta saa omanmaan ihanuuksia. Okei. Laitoin perunaa, mutta yhtään en ole jostain syystä saanut syötyä... Päätimme ystäväni kanssa loihtia meille lounas-salaattia, ja oli aivan mielettömän hyvää ja jotenkin maku oli puhdas ja raikas. NAM!

Salaattia "omamaan" antimista

Salaattia, erilaisia

Tomaattia

Avomaankurkkua

Fetaa

Auringonkukan siemeniä

Lapset söivät eilistä jauhelihakastiketta ja rakettispaghettia. Heidän mielestä ei parempaa olekaan :) Aamuvaihtui siis päiväksi ja ystäväni alkoi pohtia, josko he jäisivätkin toiseksi yöksi. Tottakai ja todellakin he saisivat jäädä. Mikäs sen parempaa minulle, että saan aikuista seuraa ja apua lasten hoidossa, kun mies reissussa, josta vasta maanantaina kotiutuu. Lapset haluivat mennä ulos jälleen, jossa viettivät taas monta tuntia. Iltaohjelmaksi järjestimme saunomista ja hieman leivontaa. Lapset halusivat lettuja, jonka taikinan tekivät yhdessä. Minä sitten ajattelin, että täytyy varmaan tehdä täytettyjä lettuja ystvävälleni, koska ansaitsimme pientä herkuttelua päivän päätteeksi. Letuista ei kuvaa kerennyt ottamaan, kummastakaan (täytetyistä tai lasten), mutta hyviä olivat. Täytteeksi laitoin jauhelihaa ja riisiä, sekä joukkoon heitin purkin Santa Marian Tacokastiketta, mozzarellaraastetta ja pieneksi leikattua leipäjuustoa. Kuorrutus oli mozzarellasta. Voi mahoton, että olivat suunmukaisia. Oli ihanaa mennä aikaisin nukkumaan täyden vatsan viereen.

Sunnuntai aamu oli aurinkoinen ja syksy tuoksui taas nenään. Mielettömän mukava viikonloppu takana ja taas alkaa arkinen aherrus, kun maanantai saapuu. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin se vain menee. Tämä viikko oli täynnä iloa, rakkautta ja leivontaa. Juuri niin kuin olin ajatellutkin. Nyt on omat ja lasten tarpeet taas hetkeksi täytetty ja arkinen aherrus (sekä ajatus siitä) tuntuu mukavalta. On kiva tehdä välillä jotain muuta, kun elämä pääsääntöisesti on vain pelkkää arkea.

Lasten keräämä kimppu pihalta.

Kukkia kaikille! Ehkä vielä kuitenkin tänään saatan jotain leipoa, jos jaksaa. Mukavaa sunnuntaita myös muille!

Susanna

Melkein viikon kesäloma!

Tämä viikko alkoi maanantaina vielä töiden merkeissä aamuvuorolla, jonka jälkeen sain painaa työpaikkani oven loppuviikoksi omalta osaltani kiinni. Se on nyt loppuviikko kesälomaa. Ihanaa. Kesällä olimme mieheni ja lasteni kanssa kolme viikkoa kesälomalla, joista yksi viikko jäi nyt syksyllä pidettäväksi. Loma on aina loma, on sää mikä tahansa. Sanonpa vain että tämä viikko on kyllä ollut aivan mielettömän kaunis ja suhteellisen lämmintäkin on ollut.

Vanhempi lapsista sai viettää alkuviikosta kaksi päivää isovanhempien luona ja kotiutui reissultansa tiistaina ehtoon puolella. Me puolestamme saimme antaa itsestämme kaiken pienimmälle lapselle.

Viikkoon on mahtunut monen moista. On ollut elokuvissa käyntiä, ystävän kanssa kaffettelua, ihanan tytön 3 vuotis-syntymäpäivä juhlahumua ja perheen kesken Hoplopissa riekkumista sekä tietenkin ihan kotona oloa lasten ehdoilla.

Nyt tämä alkava viikonloppu on meidän perheen "tyttöjen" aikaa, sillä isäntä lähti Joensuuhun viettämään omaa laatuaikaansa jokkiksen parissa. Suunnitelmissa on ulkoilua, leikkejä ja leipomista. Eilen vanhemman lapsukaisen kanssa teimme lihapiirakkaa, nam. Ohje on aika perinteinen, mutta toimiva.

Lihapiirakka

Ohje

Taikina:

150 g voita

4 dl jauhoja

1tl leivinjauhetta

1tl suokaa

1 prk maitorahkaa (250g)

Nypi pehmeän voin joukkoon kuivat aineet ja laita jääkaappiin odottamaan, kunnes täyte valmistunut.

Täyte:

1 sipuli

3 valkosipulin kynttä

300g naudanjauhelihaa

2 dl keitettyä riistiä

mausteita oman maun mukaan

(1 kanamuna voiteluun ja 1,5dl emmetal-juustoraastetta)

Valmista täyte paistamalla pilkottu sipuli ja lisää joukkoon ruskistumaan jauheliha.

Kun jauheliha kypsää lisää joukkoon murskatut valkosipulin kynnet ja mausteet sekä keitetty riisi.

Ota jääkaapista taikina ja kauli se leivinpaperin päällä levyksi. Lisää täyte keskelle taikinaa ja kumoa leivinpaperia apuna käyttäen taikina päälle. Nipistä taikinan päät keskelle piirakkaa kiinni ja voitele kanamunalla.

Halutessasi lisää juustoraastetta taikinan päälle.

Paista uunissa keskitasolla 175 asteessa n 35-40 min.

Anna jäähtyä ja nauti :)

Postista tuli alkuviikosta uusin Maku -lehti, jonka ajattelin nyt lukea, kun molemmat lapset nauttivat omasta laatuajastaan päiväunillansa. Toivon saavani inspiraatiota arjen ruuanlaittoon vaihtamalla perussettiä vaikka johonkin uuteen reseptiin, jota ei ole aikaisemmin tullut kokeiltua. Kansi on ainakin lupaava lehdessä, sillä siinä mainostetaan "12 uutta ideaa KOKO PERHEEN PASTAT". Toiveikkaana avaan lehden, kun en sitä aikaisemmin ole tällä viikolla vielä kerennyt avaamaan :)

Tämä äiti kiittää ja kuittaa, palataan taas!

Vihdoin vapaapäivä!

Tänään on ollut oikein mukava päivä! Nimittäin viikon ainoa vapaapäiväni, jonka olen saanut nauttia perheen ja ystävän kanssa.

Aamualkoi aika normaalisti; herään kun nuorimmainen alkaa jokeltamaan ja nousen ylös. Vaihdan vaipan hänelle ja laitan pari kuppia kahvia tippumaan. Aivan rutiinin omaisesti. Joka kerta, aina kun olen vapaalla tai menen iltavuoroon, aina näin. Saan olla hetken hänen kanssaan kaksin, kunnes vanhempi lapsi herää ja menee herättämään isäänsä. Kyllä. Mieheni oli myös tänään kotona viettämässä omaa viikon tasausvapaata. Keitän puuroa ja samalla katson kuinka pienin ihmeeni tyhjentää kattilakaappia ja "auttaa" omalla tavallaan. Saan kahvia ja alan hymyilemään avatessani keittiön verhot. Aurinko. Aurinko paistaa ja saa välittömästi mieleni hyvälle tuulelle. Olin ystäväni kanssa aiemmin viikolla puhunut, että jos sää sallii niin puistoreissua lasten kanssa olisi luvassa.

Aamutoimet menevät rutiinilla ja kaikilla on hyvä mieli. Ystäväni saapuu lapsensa kanssa ja puistoretki alkoi. Aivan ihana hetki aikaa lapsille ja ystävälleni, maailman parannusta sekä neuvojen vastaanottamista. Mikä sen parempaa? Varsinkin kun lisää mielikuvaan kupin kuumaa kahvia :)

Ystäväni jatkettua matkaansa myös mieheni jatkoi omaansa harrastuksensa pariin. Lasten kanssa aika ajoittain matelee ja välillä menee niin nopeasti, ettei huomaakaan. Tänään se mateli ja minä matelin. Elin siinä toivossa, että olisimme lasten kanssa voineet yhdessä ottaa pienet "nokkaunet", mutta turhaan. Keitin itselleni lisää kahvia ja elin toivossa, että kyllä tämä tästä. Vanhin totesi jossain vaiheessa iltapäivää, että eikö me todella olla menossa mihinkään kylään - ollaanko oikeasti vain kotona? Minä siinä leuka auki jäin ja yritin selittää kuinka äidistä on ihanaa olla kotona ja vain tekemättä mitään tai menemättä mihinkään. Selitin, että tänään on äidin viikon ainoa vapaa ja seuraavan kerran olen vapaalla ensi tiistaina. Tämä taisi olla hänelle hieman liikaa, sillä sanoi, ettei voi ymmärtää tuollaista työntekoa ettei kotona olla ollenkaan. Jep. Pidä siinä sitten naama peruslukemilla ja vaivihkaa vaihdat aihetta legoihin, jotka olimme onnistuneesti levittäneet olohuoneeseen.

Ilta onneksi meni nopeasti ja aika kivuttomasti molemmat enkelit menivät nukkumaan. Nyt alkaa omat luomet hieman painaa ja tarvitsee varmaan hivuttautua omaan sänkyyn. Onneksi suinkaan ei tarvitse yksin nukkua, sillä vanhin on päättänyt, että aina kun isi on poissa, niin hänen paikka on vieressäni, jottei minulle tule paha mieli.

Kiitollisin mielin toivotan hyvää yötä!

Ei huonompi maanantai!

Huomenta!

Uusi päivä edessä ja aamu on kaunis; aurinko paistaa ja ilmassa tuoksuu syksy. Ihanaa. Lapset heräsivät hyväntuulisina ja leikit sujuivat mukavasti. Hoitoonkin lähtivät hyvällä mielellä. Taas on hetki aikaa itselle ennen iltavuoron alkua. Tänään ohjelmassa mm. hammaslääkäri. Siis hyi. En tiedä, nauttiiko joku niistä käynneistä, minulle ne ovat aina yhtä tuskaa ja inhoa. Toki käyn, koska purukalustoni niin vaatii, mutta mielellään en sinne mene.

Suunnitelmissa olisi ensivuodelle viikon ulkomaanmatka, ilman lapsia. Kyllä. Maltan tuskin odottaa, jos saadaan miehen kanssa asiat järjestymään niin, että pääsemme matkalle. Viimeksi ollaan oltu kolme vuotta sitten kanarialla, Teneriffalla. Sinne ensi vuonna ajattelimme matkustaa, mutta eri kohteeseen. Playa de las Americas on nähty ja koettu, nyt vuorossa olisi Puerto de la Cruz. Eilen illalla katselimme eri hotellivaihtoehtoja ja vierailimme matkanjärjestäjien sivuilla. Ihania kuvia katsottu ja kymmeniä hotelleja vertailtu. Katsotaan kuinka käy.
Onko sinulla kokemusta Puerto de la Cruzista? Mielelläni kuulisin mielipiteitä :)

Mukavaa maanantaita kaikille!

Syksy tulee, haaveista tottako?

Syksy tekee kovin tuloaan, ikkunasta katson kuinka naapurin koivun lehdet vaihtavat värinsä, jolla tuovat muistutuksen uuden ajan alkamisesta. Illat pimenevät ja taas alkaa aika, jolloin poltamme kynttilöitä ja nautimme niiden kauneudesta. Olen aina pitänyt elävästä tulesta, tuli elementtinä on vallitseva, jolla on minuun rauhoittava vaikutus. On ihanaa istua alas ja katsoa takkatulen loimua ja tuntea lämpöä.

Arki on aina todella kiireistä. Vuorotyössä on omat hyvät ja huonot puolensa. Huonot on ne, että monesti pyhinä ja viikonloppuna tulee oltua töissä, poissa perheen luota. Hyvät puolet ovat, että ennen iltavuoroni alkua minulla on hetki aikaa itselleni, ystävilleni tai harrastukselleni.

Meidän perheessä mies harrastaa autoilua, jokkista ja minä ajattelin alkaa harrastamaan blogin pitoa. Katsotaan kuinka käy :) Ajatus blogista on ollut jo jonkin aikaa mielessä ja eilen syksyisessä illassa ulkona istuessani päätin ryhtyä tuumasta toimeen.

Tänä viikonloppuna minulla on onneksi ollut vapaata ja olemme olleet perheen kanssa koko viikonlopun. Tänään esikoinen meni käymään hoitokaverinsa synttäreillä. Nuorimmainen lähti mieheni kanssa ostamaan jokkisautoon vanteita. Ja minä sain hetken itselleni ja pääsin kirjoittamaan ensimmäisen kirjoitukseni.

Mukavaa sunnuntaita, nautitaan päivästä ja alkavasta syksystä.

Susanna